Metsässä

Epi sai laatuaikaa ja pääsi kirmaamaan vapaana metsässä. Kyllä meno oli melkoista ja Epi näytti lähinnä pupujussilta loikkiessaan siellä. Mutta nautti kyllä, aivan kuten mammakin. Heittelin Epille keppiä ja väsytin sen niin että kyllä uni illalla kotiin tullessa tuli hyvin pian. Mikko keräsi metsän aarteita joista tänään saatiinkin herkullinen sienipasta. Epi tykkää kovasti myös marjoista: mustikoista, puolukoista ja pihlajanmarjoista. Nam nam, eli ymmärtää kyllä hyvän päälle. Tässä muutama otos metsästä.

Suloinen kärpässieni. Tämä sentään ei päätynyt meidän sienipastaan! :D

Mikko muru keräämässä aarteita.

Epi mussu!

Hiukan oli pojalla vauhti päällä mutta muutaman kuvan 
verran malttoi poseerata mamman kans :D

Rakas Espanjan aarteemme <3

Kuulumisia ja kuvia

Meidän Hertta rinsessa kasvaa vaikkakin tällä hetkellä painon tulossa hitaampi tahti. Tänään 19 viikkoa ja 1,4 kg. Pieni siis vielä mutta ulkoisesti huomaa miten paljon rinsessa muuttuu. Karva kasvaa ja häntä ei ole töpöä nähnytkään enää kun sielläkin karvaa jo niin paljon. Hihnassa Hertta menee ihan hienosti mutta alkulenkistä aina hieman pelokkaana vielä.. Seuraa kovasti veljiä ja loppulenkistä meneekin usein kärjessä ja häntä tomerasti pystyssä. Katselin juuri Hertan vanhoja vauvakuvia ja voi että oli pikkanen silloin joskus. 

Puistossa ollaan käyty myös kerran viikossa chihutapaamisissa. Siellä neiti on myös paljon tullut rohkeammaksi. Alussa pitää hieman olla mamman jaloissa mutta kun kannustan Herttaa niin pian leikkii täysillä muiden pikkusten kasvakuonojen kanssa. Romeo täyttää ensi maaliskuussa jo täydet 10v ja havahduin jotenkin hetki sitten että meillä taas tuollainen vanha koira jo. Romeo on meidän ensimmäinen chihu ja jotenkin havahduttiin silloin siihen että tämä on niin meidän rotu kun olla ja voi, löytyy luonnetta enemmän kuin kymmenestä koirasta yhteensä ja koko on kätevä, sekä ulkomuodoltaan ovat niin kauniita. Toivotaan että vaikka Romppu papparaisella on paha sydänvika niin eläisi meidän ilona vielä monen monta ihanaa vuotta :)

Epi on vieläkin mustis Hertasta mutta nyt otan kovan kurin käyttöön. Minä olen hieman liikaa paaponut Epiä enkä ole tarpeeksi ollut ehkä pomo. Nyt on asian muututtava ja olenkin heittänyt itselleni tänään haasteen asiasta. Huomenna menemme ystävämme kanssa metsäretkelle ja otetaan mukaan vain Epi jotta hän saa laatuaikaa. Ystävällämme on mukana täällä blogissakin esittelemäni Hemppa tanskandoggi. Eli mukavaa on tiedossa!

Pehmopantoja olen väsännyt ja niitä voi minulta kysyä tämän bloginkin kautta. Ollaan tehty myös hieman remppaa/muutoksia kodissa ja koirat on siitäkin olleet ihmeissään kun on roudattu huonekaluja pois ja uusia tilalle ja huonejärjestykset muuttuneet suuresti. 

Tässä kuvia vielä puistoilusta! Kommentoikaa ihmeessä blogia ja kertokaa teidän koirakuulumisia!

Pehmopanta paja

Ostin itselleni lahjana hyvästä kesätyösuorituksesta ompelukoneen jota olen monet vuodet himoinnut. Se onkin ollut monessa jutussa jo käytössä eli ei todellakaan turha ostos. Ompelukoneen surina on jo lapsille ja koirillekin tuttu ääni... hyvinkin usein kodissa :D

Nyt innostuin tekemään koirien ns. pehmopantoja. Niitä on tulossa jossakin vaiheessa myyntiinkin jonkin verran. Väsäsin eilen iltamyöhällä yhden kokeeksi pikaisesti ja huolettomasti mutta nyt tiedän mitä pitää tehdä toisin ja miten ne kannattaatoteuttaa. Tuli tilattua vielä lisääkin juuri netistä koristenauhoja, nylonnauhaa ja muuta tarviketta.

Epi poseeraa koepannan kanssa

Hertta 17 viikkoa

Hertta tänään 17 viikkoa vanha. Tänään käytiin myös eläinlääkärillä ottamassa viimoinen "penturokotus".  Hampaitakin on jo vaihtunut. Painoa tytöllä tasan 1,5 kg. Lääkäri kehui kovasti että kaunis tyttönen on. Ruoan annoskokoa sais kuulemma hieman pienentää nykyisestä. Mamma on siis antanut hieman liian reiluja annoksia. Mutta siis lääkäri sanoi että ei Hertta nyt mikään paksukainen ole. Reipas tyttö oli lääkärissä, jossa tavattiin myös toinen chihunpentu.

Eilen oltiin viettämässä päivää lasten ja kummipojan sekä Mikon siskon ja hänen lasten kans Korkeasaaressa. Hertta oli hoidossa Mikon äidillä ja hienosti oli tyttö ollut siellä, kiltisti mutta menoa oli riittänyt kyllä.... nojuu, sen mä kyllä arvaan. Sen verran vissiin Mikkokin jännitti ekaa Hertan hoitoon jättämistä että piti soittaa kerran miten menee.